Kukkaloistoa ja aurinkoenergiaa

 

Tammikuun puolessavälissä matkasimme räntäkelejä pakoon Madeiralle. Reissu osuikin sopivasti oikeaan aikaan, sillä Etelä-Suomessa satoi silloin vettä lähes tulvaksi asti ja oli muutenkin kurjat kelit. 

Madeiralla ei satanut, joka päivä oli aurinkoa yllin kyllin, mutta ei paahtavaa hellettä. Lämpötila oli päiväaikaa mukavat 15-22 astetta päivällä, iltaisin ja öisin hieman viileämpää, joten villatakkikin oli tarpeen. Tammikuu osoittautui oivaksi matkustusajaksi tuolle kauniille vehreälle saarelle, jossa viihtyy niin ikääntyneet, kuntoilijat kuin lapsiperheetkin. Tekemistä on kaikille. Ja puutarhoja riittää viherpeukaloillekin. Minä nautin kukista lähinnä hotellin piha-alueella, joista nämä kuvatkin nappasin. Tammikuu ei vaikuttanut ruuhkaiselta ajalta turistien suhteen, joten mihinkään ei tarvinnut jonottaa, mutta tapahtumia oli tarjolla ihan kylliksi.

                                                                                            

  Nyt sitten odotetaan lumen sulamista, kevät aurinkoa ja oman pihan kukkien puhkeamista.

                                                         

      

Hyvää, reipasta ja tapahtumarikasta vuotta 2023

Sitä toivon itselleni sekä kaikille muille. Olkoon se vielä onnellinenkin kaiken hyvän päälle. 

Meidän vuosi vaihtui rauhallisesti, mutta kovin paukkuvassa  ympäristössä. Olimme kotosalla kun perinteinen aattoilta -illallisemme peruuntui emännän sairastuessa flunssaan. Emme miettineet mitään muuta korvaavaa ohjelmaa, vaan päätimme nauttia rauhaisasta oleskelusta kotona. Onhan näitä uusia vuosia vietetty vauhdikkaammin jo ihan tarpeeksi näihin vuosiin mennessä.

Kävimme reippaalla kävelyllä jo iltapäivällä, koska ilotulitukset täyttävät äänillään ja savuillaan tienoon heti kuuden jälkeen. Paljon ihmisiä ei ollut liikkeellä, lähinnä koiran ulkoiluttajia, syynä lienee aivan kamala loskakeli ja alhaalla riippuvat ja vähän vettä ripottelevat pilvet. Muutama paukku kuuluikin jo kävelyn aikana ja ensimmäinen koirakin näkyi kieltäytyvän kävelemästä eteenpäin. Vanha koira ei ollut vauhkona, mutta halusi omistajansa mukaan heti kotiin ja saunan nurkkaan lepäämään, ennen isomman "sodan" alkamista. Surkuttelimme koirien puolesta, mutta kerran vuoteen osuva ilotulitus on kuitenkin suotavaa ja kiva tapahtuma ihmisille. Ilta olikin aikamoista räiskettä, viimeiset paukahdukset  kuulimmekin sattumalta joskus kahden jälkeen, kun yöherätys vessaan tuli. 

Katselimme illemmalla ikkunasta naapureiden ilotulitusta ja onhan ne hienoja nykyään. Viime syksynä  nautimme itse jätkänkynttilän polttamisesta mökillä paljon pienemmällä paukkeella, vaikka kuiva puu pitikin mukavaa räiskintää jonkun aikaa, paloturvallisesti kuitenkin kallion päällä.