Kello kahden tee

Työssä käydessäni kahvitaukomme oli aina noin puoli kaksi. Kuppi tummaa kahvia, pulla tai hedelmä ja jutustelua kerroksessa työskentelevien ihmisten kanssa milloin mistäkin. Yhteisellä sopimuksella yritimme olla puhumatta kuitenkaan työasioita, ja yleensä siinä onnistuimmekin. Nauru raikasi käytävällä usein ja sen jälkeen iltapäivän hommat luistivat mukavasti. En nyt varsinaisesti noita hetkiä kaipaa, mutta tulivathan mieleeni mukavana muistona.

Nyt kotona ollessa tuo sama tapa on säilynyt kumppanin kanssa. Keskustelua ja kahvia, lisäksi yhteinen ristikon täyttäminen, harrastus, jonka aloitimme molemmat noin vuosi sitten. 

Tänään olen kotona yksin ja kupissa kofeiinitonta Rooibos -teetä. Elämän yksinkertaisia iloja :-)

Keräilystä ja luopumisesta

Ihminen on kumma olento, jonka perisynteihin kuulunee keräily, joka voi taas kehittyä hamsraukseksi ja jonka sivuoireena on aina myös luopumisen vaikeus - oireyhtymä.

Toisilla tämä tauti kehittyy pienimuotoiseksi kokoelmien keräämiseksi, toisilla hallitsemattomaksi kaaokseksi ja muille jotain siltä väliltä. Kyllä, olen tämän alan itseoppinut asiantuntija, sillä olen  katsonut/havainnoinut ja diagnosoinut tämän kaiken muutamankin lähinnä amerikkalaisista hamstraajista, varaston metsästäjistä ja kuponkien kerääjistä/käyttäjistä tehtyjen ohjelmien perusteella. Kupongeissa on siis kyse alennuksista, joilla voi satasen ostoksen tehdä dollarilla, kun vaan asiaan perehtyy lähes maniaan asti. Varsinkin ruokavarastot siinä maassa ovat suomalaisen makuuhuoneen, jos ei olohuoneenkin kokoisia, joten tavaraahan niihin mahtuu. Varastoidut hyödykkeet kestävät varmasti vuoden jos ei toisenkin käytössä, ilman että tarvitsisi käydä ostoksilla välillä, mutta käyväthän he, kuponkien kanssa kun saa tavaraa halvalla ja elämä olisi tylsää ilman kaupassa käyntiä, senhän me kaikki tiedämme...

Jostain syystä aiheesta on tuttavapiirissä puhuttu viime aikoina enemmän ja vähemmän. Yksi kiitti juuri luojaansa, että oli saanut päätökseen vanhempiensa omakotitalon tyhjennyksen, jossa oli säästetty varmaan kaikki 60-luvulta asti, siis jokaista tyhjää jukurttipurkkia myöten, kuten hän asian ilmaisi. Hommaan meni lähes kolme kuukautta ja roinaa vietiin niin kaatopaikalle, jaettiin sukulaisten ja tuttavien kesken ja kaupiteltiin kirpputoreilla ja lopulta vietiin kierrätykseen. 

Toinen oli juuri muuttanut isosta omakotitalostaan puolisonsa kanssa pienempään ja tuskasteli, mihin laittaisi sen toisen puolen omaisuudestaan, joka ei mahdu/ei oteta uuteen taloon, mutta joka nyt pitäisi käydä läpi helmikuun loppuun mennessä, jolloin talon pitäisi olla tyhjä. Joku koti-irtaimistoa ostava ja sitten kauppaava yrittäjä oli jo käynyt heillä, mutta kun lupasi vain 5 euroa vähintään satasen arvoisesta tavarasta, ei kauppoja syntynyt. Ei sitä jobbaria arvostettu kovin korkealle tässä yhteydessä. 

Kolmas mietti minne laittaisi/kierrättäisi oman kirjakokoelmansa, jonka haluaa nyt pois pölyttymästä, ja myös koska eihän niitä kukaan enää lue. Hän oli ollut yhteydessä myös lähimpään hoivalaitokseen, mutta eivät olleet siellä innostuneet kirjoja vastaanottamaan. Kaiken kukkuraksi oma jälkipolvi on alkanut vihjailla kyseiselle tuttavalle kuolinsiivouksen tekemisestä etukäteen. Kamala sana, mutta järkijuttu kuitenkin, sen totesimme molemmat. Siivoa omat roinasi,  ja samalla voi hävittää vaikka ne vanhat päiväkirjat, valokuvat ja rakkauskirjeet, joilla ei halua omaa jälkipolvea  järkyttää. Vanha äitini hävitti nämä henkilökohtaiset dokumentit aika turhankin tehokkaasti vuosi ennen kuolemaansa, mutta toisaalta ne olivat hänen elämäänsä, joka ei välttämättä meille kuulukaan, vaikka uteliaisuuttamme niitä olisimme lukeneetkin.

No, siis oma perisyntini tässä hamstraus mielessä ovat vanhat aikakauslehdet. Niitä on kerääntynyt jonkin verran erinäisiin pinoihin ja paikkoihin vuosien mittaan. Luen lehden, laitan säilöön ja oi miten sitä onkaan mukava lukea vanha lehti ja artikkeli vuoden kahden, jopa neljän päästä. Mies tätä viikonloppuna taas päivitteli, mutta kun vihjaan varaston ja autotallin mielestäni täysin turhankin tavaran varastoimistiloina sekä erinäisten käytön puutteessa pölyyntyneiden mutterilaatikoiden olemassaoloon kodinhoitohuoneessa, painuu hän aika vikkelään takavasemmalle mutisemaan. 

Mutta, ehkä on aika taas harjoitella luopumista eli katsoa (lue: lukea uudelleen )  läpi noita vanhoja lehtiä ja laittaa niitä kiertoon, niin voi sitten alkaa keräämään uusia :-) . Sillä luopumista vaikeampaa on kyllä sanoa puhelinmyyjälle ei - mutta ehkä senkin oppii, kun harjoittelee. 

Talousseurantaa

Kun jää eläkkeelle, on aika ilmeistä, että tulot putoavat aika radikaalisti verrattuna palkkaan, jota sitä ennen on saanut. Itse olen varautunut tähän jo viimeisen kymmenen vuoden aikana säästämällä, jotta pelkällä eläkkeellä ei ensimmäisiä vuosia tarvitse pärjätä. 

Olen pääsääntöisesti aika tarkka rahasta, mutta kuvaan itseäni enemmän taloudelliseksi kuin saidaksi. Laadusta olen valmis maksamaan, mutta silloinkin katson mieluummin milloin tuote on alennuksessa ja edullinen, kuin että ostaisin sen normaalihintaan. Arkena voin säästää, mutta lomalla en halua rahoja laskea. Tähän kaikkeen olen tottunut jo lapsuudestani asti. Isomman hammasremontin tein työssä ollessa, siitä on vielä yksi isompi lasku maksamatta, eli visalla maksettu viime kuussa. Toivotaan, että purukalusto on nyt kunnossa muutaman vuoden (kop kop puuta vasten).

Lokakuun alusta aloin kirjaamaan menoni vihkoon, jotta tiedän paljonko rahaa kuluu ja onko tarvetta menojen vähentämiseen. Eläkkeestäni menee syksyn ajan 40% veroa, koska en hankkinut uutta verokorttia. Maksan mieluummin hieman enemmän veroja etukäteen kuin saan mätkyjä tältä vuodelta, kun olen ollut kokoaikatyössä, tehnyt sivutyötä ja ollut eläkkeellä. Tammi-helmikuun alusta sitten haen uuden verokortin, jolloin tuloina on vain eläke ja ehkä sivutyöni. Veroprosentti lienee silloin hieman alle 30. Sivutyön jatkumisesta en ole vielä tehnyt päätöstä.

Kahden eläkeläisen taloudessa asumiseen meni minun lompakosta reilu 400 ruokaan, lääkäriin ja lääkkeisiin hieman alle 260, laskuihin noin 400 ja muihin ostoksiin kuin ruokaan noin 50, bensaan 60, Tallinnan matkaan kaikkineen noin 100 ja ystävien ja lasten tapaamisiin kahviloissa ja ravintoissa noin 100. Asumismenot koostuvat sähköstä ja vedestä, jätemaksuista, varsinaista vuokraa ei ole. Mies hoitaa kaiken omaisuuteen liittyvät maksut (kiinteistöverot, vakuutukset yms.) Uusioparina hän myös omistaa kaiken kiinteän omaisuuden.

Kuukaudethan eivät ole täysin toistensa kopiota, nytkin oli useita kuluja, jotka eivät toistu joka kuukausi (lääkäri, kahvilakulut, matkat). Näihin kuluihin varaudun edelleen siirtämällä ylijäämän joko laskutilille tai säästöön, jota ei ole tarkoitus käyttää heti seuraavana kuukautena. Nyt säästöön siirtyi epossutilille 66 euroa ja laskutilille 160 e. 

Tammikuussahan eläkkeitä nostetaan historiallisen paljon, reilu 6%. Onko se reilua? ei välttämättä pienempiä eläkkeitä saaville, mutta minä otan sen mielihyvin vastaan. Muuta etuutta kun en saa.