Työssä käydessäni kahvitaukomme oli aina noin puoli kaksi. Kuppi tummaa kahvia, pulla tai hedelmä ja jutustelua kerroksessa työskentelevien ihmisten kanssa milloin mistäkin. Yhteisellä sopimuksella yritimme olla puhumatta kuitenkaan työasioita, ja yleensä siinä onnistuimmekin. Nauru raikasi käytävällä usein ja sen jälkeen iltapäivän hommat luistivat mukavasti. En nyt varsinaisesti noita hetkiä kaipaa, mutta tulivathan mieleeni mukavana muistona.
Nyt kotona ollessa tuo sama tapa on säilynyt kumppanin kanssa. Keskustelua ja kahvia, lisäksi yhteinen ristikon täyttäminen, harrastus, jonka aloitimme molemmat noin vuosi sitten.
Tänään olen kotona yksin ja kupissa kofeiinitonta Rooibos -teetä. Elämän yksinkertaisia iloja :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti