Heräilen talvihorroksestani hiljalleen lähes 4 kiloa raskaampana, joten lienee aika keventää paitsi henkistä myös fyysistä kuormitusta. Kevennys henkisesti tapahtukoon osin täällä netissä ja ystävien tapaamisissa, fyysinen ensin lautasella ja sen jälkeen vaa' an luvussa.
Uimahallissa olen joitakin viikkoja uinut/vesijumpannut enimmillään kolme kertaa viikossa - eli kaukana olen vielä niistä innokkaista, jotka käyvät siellä joka tai joka toinen päivä. Mutta tehokasta vesiliikunta on, loppupäivän sitä on ihan rättipoikki, tai ainakin luulee olevansa - mitään muuta "järkevää" ei päivään juuri ruuanlaiton lisäksi mahdu. Tai mahtuisi, mutta ei jaksa. Laiskottaa suoraan sanoen loppupäivän. Yritän toki illemmalla vielä käydä kävelyllä ja useimmiten se onnistuukin, kunhan ei sada. Ja sadetta ei olla saatu tähän mennessä kuin yöllä. En toki kävele öisin, mutta sadevarusteet voisi kuitenkin päivittää ajan tasalle päivää varten. Uudet kumpparit hankin syksyllä, nyt lisäksi kunnon takki olisi tarpeellinen hankinta.
Uni maittaa kyllä hyvin urheilupäivän lopuksi, mikä on hyvä juttu. Talvella heräilin tunnin parin välein, nyt hyvä jos kaksi kertaa yössä, 4 tunnin välein. Ja se toinen heräily on aamulla puoli kahdeksan, jolloin joutaa jo alkaa nousemaankin sängystä.
Tyttärelle järjestin 31-vuotis synttärikahvituksen kakun kera. En ole mikään kakkumaakari, mutta juustokakku kyllä onnistuu aika hyvin ulkonäkönsäkin puolesta. Tänä vuonna vähän hempeämpää mallia. Ensimmäistä kertaa syötävillä kukilla kaunistettuna.
.JPG)
.
Sen sijaa sima ja munkit on hankittava tarvittaessa kaupasta. Se juna meni jo, eli havahduin simantekoon (kuten moneen muuhunkin asiaan) liian myöhään.
Valkovuokot ja sinivuokot, leskenlehdet on bongattu kävelyreissuilla, skillat täyttää omaa pihaa hiljalleen, joten eiköhän se kevät senkin puoleen ole jo aika pitkällä jo?
