Työleiri - eikun mökkielämää

Olen mökki-ihminen, näin se on. Siellä kalliolla kukkulalla sielu lepää, vaikka ruumis ei. Varsinkin alkukesästä se on totaalinen Työleiri. 

Ensimmäisellä kerralla toukokuun alussa vain kävimme mökillä viemässä sinne vuodevaatteita ja mökkivaatteita ja halkomakoneen, ja tarkistimme, että kaikki on talven jälkeen kunnossa. Kylmänä ollut mökki ei houkutellut jäämään vielä silloin yöksi.

Alkukauden mökkipäivinä mökkikallio ja rantakalliot siivotaan (siis minä siivoan) havunneulasista ja oksanpätkistä harjalla ja lasten lumilapiolla, ja samalla poistetaan väärään paikkaan kasvaneet sammaleet, ettei niihin sateen jälkeen liukastu. Halkopinot siirretään paikasta kolmanteen (enimmäkseen miehen kanssa yhdessä), että saadaan uudet puut (tänä talvena onneksi vain yksi iso koivu kaadettiin) juuri siihen paikkaan, missä vanhat ovat, ja jotka ehkä nyt mahtuvat varsinaiseen puuvajaan... kierrätystä ja hyötyliikuntaa sekin. 

Pari vuotta vanha puupino odottaa pääsyä sisälle. (oma kuva)

Risukasoja, joita ei syksyllä ehditty polttaa tai hävittämään hakettimella joko sateen tai muiden syiden takia (syksyllä alkaa laiskottamaan kummasti kun mökkikausi on lopuillaan), siirretään juhannukseksi rakennettavaan kokkoon. Pienet nurmikkoalueet haravoidaan ja perataan risuista ja esiin tulleista kivistä, jotta ne muutaman viikon päästä voi ajaa ruohonleikkurilla alas, että mahdollisen käärmeen (noin 1-2 havaintoa per kesä) näkee selvemmin ja punkkeja olisi toivottavasti vähemmän pihapiirissä. Saaressa on valkohäntäkauriita, jotka vierailevat pihassa tämän tästä, joten punkkivapaata aluetta tuskin on. 

Vähäiset kukka/pensasistutukset saavat tietysti uutta multaa ja tarvittaessa myös vettä. Kukka-amppelit pitää hankkia ja nostaa paikalleen pörriäisten ja mökkiläisten iloksi. Ampiaisenpesät huidotaan vääristä paikoista (kuten huusin sisältä tai mökin ulko-oven yläpuolelta) pois. Ja kun väsyttää, istutaan alas terassille ja katsellaan, mikä linnunpönttö on saanut uudet asukkaat tai missä on asuntonäyttö vasta menossa. Uusi pönttö pitää nostaa puuhun - mutta mihin puuhun...

Ja sitten erikseen on mökin siivous/pesu ja muut ylläpitohommat. 

Laiska töitänsä luettelee, joten se siitä. Jokainen päivä tehdään jotain. Ja jossain vaiheessa vaan nautitaan hiljaisuudesta, uimisesta ja saunomisesta ja grillauksesta ja pidetään sadetta kirja kädessä mökin sisällä. Vanhan(t) mökin omistajat kyllä tietävät mistä on kyse.

Tyyni meri ja harmaahaikaran pesimäsaari. (oma kuva)

Lauantai-illan huumaa

 

Lontoossa kruunattiin sitten vihdosta viimein kuninkaaksi Charles III ja kuningattareksi vaimonsa Camilla.  Minä istuin kuin tatti telkkarin ääressä koko pitkän ja osin tylsänkin lähetyksen ajan, vannoutunut kuningashuoneen fani kun olen. Hieman ruutua tuijotellessani harmitti, että en ostanut lentolippuja Lontooseen, kuten jossain vaiheessa ajatus oli. Olisihan se ollut once in a lifetime - kokemus seurata juhlahumua paikanpäällä. 

Sen sijaan samaisen saarivaltion järjestämät Euroviisu -kisat tulevana lauantaina eivät minua saa innostumaan. Epäilen että Suomen kappale ei menesty kaikesta hypetyksestä huolimatta. Jo vuosia olen mennyt nukkumaan ennen kuin kisat ovat edes puolivälissä ja tuloksen tarkistan aamu-uutisista.  Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. (Minä olen mielestäni enemmän optimisti, lasi aina puoliksi täynnä). Hieno juttu silti, jos epäilyni osoittautuu vääräksi. Olematonta hattuani en syö kävi kumminpäin tahansa. 

jk. kuinka väärässä olinkaan, Kääriähän yllätti kaikki ja MELKEIN voitti. Minun mielestäni olisi voinut voittaakkin naapurin edustajan mennen tullen. Siinä missä Kääriä oli hauska, Loreenin show ja esitys oli melkein karmiva - lauluosuus oli kyllä hieno.