Lontoossa kruunattiin sitten vihdosta viimein kuninkaaksi Charles III ja kuningattareksi vaimonsa Camilla. Minä istuin kuin tatti telkkarin ääressä koko pitkän ja osin tylsänkin lähetyksen ajan, vannoutunut kuningashuoneen fani kun olen. Hieman ruutua tuijotellessani harmitti, että en ostanut lentolippuja Lontooseen, kuten jossain vaiheessa ajatus oli. Olisihan se ollut once in a lifetime - kokemus seurata juhlahumua paikanpäällä.
Sen sijaan samaisen saarivaltion järjestämät Euroviisu -kisat tulevana lauantaina eivät minua saa innostumaan. Epäilen että Suomen kappale ei menesty kaikesta hypetyksestä huolimatta. Jo vuosia olen mennyt nukkumaan ennen kuin kisat ovat edes puolivälissä ja tuloksen tarkistan aamu-uutisista. Pessimisti ei pety, niinhän sitä sanotaan. (Minä olen mielestäni enemmän optimisti, lasi aina puoliksi täynnä). Hieno juttu silti, jos epäilyni osoittautuu vääräksi. Olematonta hattuani en syö kävi kumminpäin tahansa.
jk. kuinka väärässä olinkaan, Kääriähän yllätti kaikki ja MELKEIN voitti. Minun mielestäni olisi voinut voittaakkin naapurin edustajan mennen tullen. Siinä missä Kääriä oli hauska, Loreenin show ja esitys oli melkein karmiva - lauluosuus oli kyllä hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti