Harmaata särkyä

 

Mitä tein viikonloppuna? Mies lähti mökille lauantai aamusta, minä en. Olin tukkoinen, sekä nenä, että ajatukset eivät kulkeneet ja niin edelleen. Mitälie flunssan poikasta, joka kuitenkin meni ohi viikonlopun aikana.

Pesin parinviikon aikana kertynyttä pyykkiä, aloin kutomaan sukkaa, katselin telkkaria ja jossain välissä kävin kävelyllä ja haravoin pihaa - edelleenkin niitä lehtiä riittää.  Lauantai yönä näin painajaista ja tunsin oloni yksinäiseksi, en sentään pelokkaaksi, vaikka en tykkää olla kotona yksin öisin. Kainalo, jota kaipasin juuri sillä hetkellä, nukkui omaa untaan kaukana minusta. Sitä kaipaa, mitä ei ole, näinhän se menee. Ja minä olen se, joka kaipaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta. 

Sunnuntaina imurointi ja odotusta miehen paluusta kotiin. Mietin, onko syysmasennus alkanut ottaa minusta otettaan, vai onko tämä väsymys muutoksen tuomaa alakuloa, kun energiaa ei tunnu välillä olevan mihinkään sen kummempaan? Ja toisaalta, mihin sitä enempää tarvittaisiin juuri nyt? Ehkä voin antaa itselleni luvan vain olla ja levätä? 

Maanantaiaamuna sain itseni jälleen vesijuoksemaan ja uimaan. Tunnistan jo muutaman vakiaamu-uimarin, ja huomenista päätellen muutama tunnistaa jo minut. Vaikka uidessa ei jutella, saunassa kyllä on puhetta riittämiin tuntemattomienkin kesken. Odottelen jo koska joku kysyy: kukas sinä olet? Kenen uteliaisuus purkautuu ensinmäisenä?

Tiistaina valmistui villasukat ja kyynelehdin, kun katsoin youtubesta miten Afrikassa mutaan juuttuneita norsuja nostettiin autojen ja liinojen avulla ja jaloilleen. Norsujen kärsivät, lähes periksi antaneet katseet säväyttivät. Eläinten kärsimisen katsominen on yhtä kamalaa, kuin ihmistenkin. Onneksi ihmiset tekevät myös hyvää, eivät vain sodi ja kaltoinkohtele toisiaan tai eläimiä. Ukrainan sota on tuonut inhimillisen kärsimyksen lähemmäksi, jopa niin, että en katsele uutisia tällä hetkellä kuin kerran päivässä. Saako paha palkkansa tässä tapauksessa miten jos koskaan, sen näyttää aika ja venäjän kansa.

Tänään selkälihaksiini sattui heti aamulla vaatteita pukiessani. En ole vuosiin kärsinyt selkävaivoista, joten tämä tuli yllätyksenä. Oliko viikonloppuna sohvalla vietetty aika sittenkin liian pitkä ja kroppa vaatii nyt lisää liikuntaa? Keilailun jouduin kuitenkin tänään perumaan, mutta ehkä selkä tointuu jo huomiseksi kävelykuntoon. Sitä ennen hiihtelen villasukissa täällä kotona.

Ihan itte otettu kuva

Mikä muuttuu - vai muuttuuko eläkkeellä ollessa?

Noo, miltäs tuntuu olla nyt eläkkeellä? Kysymys on esitetty minulle jo monen monta kertaa ja vastaus on lähes sama, kun kun kysytään ¨Mitä kuuluu?¨ No, ihan hyvää kuuluu ja eläkkeellä on mukava olla – näin 3 viikon kokemuksella. 

Eihän se elämä heti toiseksi muutu, ja vaikka kysymys esitetäänkin lähinnä kuriositeettina ja keskustelun avauksena, siihen on jotain vastattava. Sopeutumisvaiheessahan tässä ollaan vielä pitkään, ja muutoksen kokee jokainen aikanaan ja omalla tavallaan. Minullakin on vanhat työasiat mielessä ja joinakin varhaisina aamuina on pitänyt ihan oikeasti muistuttaa itselle, että töihin ei lähdetä, se aika on nyt ohi.  

Mutta mikä on siis oikeasti jo muuttunut? Mitä vastata kyselijälle?

Oikeastaan vain itsestään selvyyksiä: olen vapaalla lähes koko ajan. Lähes siksi, että minulla on pieni sivutyö, joka työllistää minua epäsäännöllisesti muutaman tunnin päivässä tai viikossa - ajankohdasta riippuen. Työn teen etänä kotoa, ja silloin tällöin osallistun tiimipalaveriin.

Aamut ovat pitkiä ja rauhallisia, koska nyt on aikaa lukea sanomalehti jos toinenkin jo aamiaista syödessä. Diginä tottakai - paperilehti tulee taloon vain viikonloppuisin.

Kauppaan/uimahalliin/elokuviin/ harrastuksiin voi lähteä aamu- tai iltapäivällä, eikä työpäivän jälkeen, ja pysytään siten poissa työssäkäyvien jaloista ruuhka-aikoina :-). Toisaalta voi myös maata sohvalla vaikka koko päivän tekemättä mitään, mutta toivottavasti tästä ei tule tapa.

Työpaikan lounasravintolan palvelut maittavine salaatti -, keitto-, pää- ja jälkiruokineen eivät ole enää tarjolla, vaan ruoka pitää päiväaikaankin väsätä itse. Toki voin käydä edelleen halutessani myös ulkona syömässä, mutta ei se jokapäiväistä herkkua enää ole. Menneen viikon aikana olen ehtinyt tavata tyttäreni ja ystäväni lounaan merkeissä, tulevalle viikolle ei tapaamisia ole vielä ilmaantunut. 

Parisuhdeaika lisääntyi rutkasti, kun olemme molemmat eläkeläisiä. Joillekin pareille tämä on positiivista, toisille pareille ei. Meille ekstrovertti-introvertti pariskunnalle tämä on molemmin puolin uuden oppimista. Molempien rutiinit kun menevät ainakin joltain osin uusiksi.

Rahaa tulee pankkitilille vähemmän eläkkeen muodossa. Omaa kulutusta pitää miettiä uudelleen, eli sopeutumista ja kulujen sopeuttamista pienempiin tuloihin tarvitaan. Olenkin tämän kuukauden pitänyt kirjaa sekä omista, että yhteisistä menoistamme saadakseni paremman kuvan siitä, onko kukkaron nyörejä kiristettävä vai pärjätäänkö näin. Ylimääräisiä kuluja tälle kuukaudelle on ollut, ja osaan olen varautunut säästämällä. Myös tuo pieni palkkatyö antaa liikkumisvaraa näin aluksi.

Matkustaminen on nyt mahdollista myös ex-tempore meiningillä. Tämä on näistä muutoksista minulle se mieluisin ja tärkein. Ei enää odottelua vaan passi ja hammasharja meiningillä reppu selkään ja menoksi, jos siltä tuntuu. Tällä viikolla reissattiin Tallinnaan. Keilailun ja kaupunkikävelyn ohessa tutustuin kolmeen itselleni uuteen ravintolaan https://www.pierre.ee/, http://www.mannalaroosa.com/front.html ja https://www.levier.ee/ . Kahvittelu, drinksu ja päivällinen niissä oli yllättävänkin maittava kokemus, suosittelen kokeilemaan. Tallinnan kahvilatarjonta on monipuolista ja herkullista, sisustukseltaankin persoonallisia kahviloita ja ravintoloita on paljon. Pääkaupunkiseudulla asuvana sinne piipahtaminenkin on helppoa ja nopeaa, ja toistaiseksi myös edullista. 

Eläkkeelle - uusi elämänvaihe alkoi

Jäin eläkkeelle 1.10.2022 ja ajatuksena on pistää ajatuksia ja asioita muistiin päiväkirjan tyyliin. Mitä ja missä ja milloin - ehkä jotain muutakin pohdintaa ja kommentointia. Aika näyttää mihin tämä uusi elämänvaihe vie mennessään ja mitä tuo tullessaan. 

Olen nyt ollut eläkkeellä toista viikkoa, joten kovin pitkää kokemusta ei asiasta ole. 

Ensimmäisellä viikolla kävin uimahallissa aamu-uinnilla kaksi kertaa kumppanini kanssa, mitä en työssä ollessani voinut harrastaa. Ja myös keilaamassa kerran päiväaikaa, mikä tuntui sen verran mukavalta uudelta harrastukselta, että olen sitoutunut harrastamaan sitä ainakin syksyn. Molemmat aktiviteetit tulivat kumppanin kautta, hän on ollut jo eläkkeellä pidempään ja eläkeläisporukat, joita nyt siis tapaan, tulivat hänen kauttaan sekä uintiin että keilailuun. Tarkoituksena on löytää myös omia harrastuksia ja tekemisiä tulevina kuukausina/vuosina.

Syys on vaihtumassa talveksi myös täällä Etelä-Suomessa, joten metsä- ja pihahommia on riittänyt. Mukavaa sekin, kun on saanut tehdä sitä arkena päiväaikaan, eikä kuten ennen lähinnä viikonloppuisin. Mökillä on pilkottu puita, pinottu niitä talvisäilöön ja kuljetettu vanhempia kuivia klapeja auton takaluukussa myös kaupunkiin, vähentämään tulevan talven sähkölaskuja. Saarimökissä emme juurikaan vietä aikaa enää marraskuun pimeillä ja kosteilla keleillä saatikka talvella, joten laitamme mökin talviteloille lähiviikkoina.

(oma kuva)

Kotona on haravointia riittänyt lähes joka päivä muutaman tunnin rupeamiksi, sen verran sekä omista puista että naapurin puolelta tuulen mukana tulevia lehtiä on riittänyt - ja tulee riittämään edelleenkin. Haravoin mieluummin useammin vähän kerrallaan, kuin kerralla kaikki, siitä sain aikoinaan tarpeekseni kerrostalossa asuessani osallistuessani taloyhtiön syystalkoisiin. Ja kädet, jotka eivät ole tottuneet kovin rasittaviin fyysisiin hommiin, eivät kipeydy, kun tekee pikkuhiljaa tuonkin homman.