Ruohot mataliksi

Tänään on kesäkuun viimeinen mökkipäivä - huomenna luovutamme paikan miehen tyttärelle perheineen  heidän kesälomansa ajaksi. He ovat ehtineet käydä mökillä edellisen kerran vappuna, joten alkavaa lomaa onkin heidän perheessään jo odotettu pitkään.

Eilen mies sai jykevän siimaleikkurin kuntoon ja hankittua puuttuvan bensiininkin siihen, joten aloimme hommiin jo ennen puolta päivää. Edellisestä leikkuusta oli jo lähes kuukausi, joten urakka oli melkoinen. Mies leikkasi paikoin jo puolimetrisiksi kasvaneita ruohoja kulkureiteiltä ja niiden viereltä ja minä haravoin niitä kasoiksi ja kuljetin pois näkyviltä. Pieniä silppuja en olisi haravoinut, mutta puolimetrisiä ruohoja ei paikalleen voinut jättää.

Illalla leikkasimme veneestä käsin vielä alas rantakaisloja, jotka nekin pyrkivät valtaamaan aina vain isompia alueita lahdelta. Mies leikkasi kaisloja isoilla puutarha saksilla veden alta poikki ja minä soudin ja huopasin aikamoisessa tuulessa miehen ohjeiden," vasemmalle, oikealle, peruuta, nyt eteenpäin" mukaan puolisen tuntia kaiken kaikkiaan. Tuulesta oli sen verran hyötyä, että itikoita tai paarmoja ei ollut riesana ollenkaan. Lopulta miehen selkä väsyi ja kankkuni puutuivat kovalla penkillä, joten oli aika lopettaa päivän työt ja pulahtaa viileään veteen uimaan.

Jokavuotista riesaa, eli sinilevää ei vielä lahdella näy, mutta veden pinta kyllä jo hieman vihertää seisovissa paikoissa. Siksi onkin mukava huuhdella itsensä uinnin jälkeen vielä haalealla saunavedellä. 

Huomenna siirrymme taas kotiin pitemmäksi aikaa. Kesäkuussa olemme olleet enemmän mökillä ja piipahtaneet kotosalla päivän tai pari kerrallaan kastelemassa kukkia ja pesemässä pyykkiä ja käymässä muutaman kerran pelaamassa golfia ystävien kanssa. Jonkinlaista Suomikierrosta olemme suunnitelleet kotona olemisen lisäksi, tiedossa on myös Norjan reissu loppukuusta joko yhdessä tai erikseen, miten nyt päätetään.

Ukkosta ja pientä sadetta

Tänään mökillä on sadellut hitaita pieniä sateita. Pihalle jääneeseen ämpärin pohjalle on kertynyt tähän mennessä tuskin litraakaan vettä kukkien kastelua varten. Luonto kaipaisi kunnon sateita, mutta ehkä niitä ei ole tulossa tänäänkään. Kauempana mantereen puolella on ukkonen jyrissyt, salamoita ei ole näkynyt. Ihme, jos näiden helteiden jälkeen ei ukkonen tulisi tännekin. 

Sitten: kävin uimassa ja silloin ensimmäinen kova jyrinä kantautui korviini. Pikapikaa nousin vedestä ja tulin mökin sisälle turvaan. Lapsuuden kovat ukonilmat ja tietty pelko ja kunnioitus niitä kohtaan ovat iskostuneet syvälle alitajuntaan. Muistan, miten istuimme mummon kanssa saunassa pahimpien salamointien aikaan, tuvassa ei tuntunut turvalliselta. Ja miten tuohon aikaa sähkölaitteet eli telkkari ja radio otettiin pois seinästä ja kuinka salama löi vanhoista pistokkeista joskus sisälle asti, joten sähkötön sauna oli turvallinen paikka oleskella. Jos väsytti, lauteille tai pukuhuoneen puolelle pystyi kellahtamaan lepäämään. Jos oli viileää, sytytettiin pieni tuli kiukaan alle. Eväätkin meillä oli joskus mukana, mummolle kahvia termarissa ja voileivät, minulle maitoa tai mehua pullossa. Mummo vanhan kansan tapaan ilmeisesti osasi varautua myös tämän varalle. 

Itse en ukkoseen varaudu nykyään mitenkään. Keittelen kahvit ja kuuntelen radiota ihan rauhassa. Toki ukkosta säpsähtelen, mutta luotan nykyteknologiaan - kunnes jotain tapahtuu. Mökillä on kaasuhella, kynttilöitä, taskulamppuja ja vanha patteriradio jos sähköt menee pois yllättäen joksikin aikaa. 

Juhannus mökillä

Ystäväperheen mökillä, joka sijaitsee läheisellä saarella, vietimme porukalla mukavan  juhannusaattoillan hyvän ruuan ja juoman kera. Tarjolla oli perinteistä suomalaista juhannusruokaa kuten uusia perunoita, monenlaista silliä ja kalaa ja jälkkäriksi italialaista pannacottaa suomalaisilla tuoreilla mansikoilla. 

 

kuva/photo: https://kempalan.com/wp-content/uploads/2022/04/A.jpg

Kuvan nappasin netistä kun oma jälkkäri tuli syötyä ilman kuvan ottamista.

Omalla mökillä aika kului perinteistä risusavottaa ja kallion putsausta tehdessä sekä kirjoja lukiessa.  Helteessä työskennellessä hiki virtasi nopeasti otsalta silmiin, joten kesken/jälkeen hommien oli mukava pulahtaa mereen uimaan.  

Se on kesä ny

 ... muuta ei voi todeta, kun lämpötila nousee ennusteiden mukaan jo 25 asteeseen celsiusta. Eilen oli jo maistiaisia todella kuumasta päivästä. Yritin tehdä kotipihalla vähän pihahommia puolen päivänä aikaan, eli siistiä ruokotonta kivetystä ja hiki valui tunnin touhuttuani silmiin niin kirvelevänä, että pakko oli hommaa siirtää illaksi. Valmista tuli kuitenkin sen verran, kuin olin suunnitellutkin. 

Vanha ryteikkö on perintöä pihan ja talon alkuperäisiltä omistajilta, ja jota on vuosien varrella yritetty muuttaa kivikkokasvipaikaksi ja välillä kukkapenkiksi, mutta molempia huonolla tuloksella. Rikkaruohot tuossa kasvaa parhaiten ja etanat viihtyvät ja muut öttiäiset syö kasvit. Lisäksi aurinko paahtaa parhaimmillaan kaiken karrelle. Miksi siihen on kiviä kuopattu aikanaan, on jäänyt mysteeriksi, mutta ehkä siinä on ollut iso kuoppa ja vesielementti, kuten suihkulähde?

Nyt tuota "murheen kryyniä" valtaa rikkaruohojen ja nokkosten lisäksi vanha ryömivä mänty ja viime vuonna kokeeksi istutetut ja talven jälkeen eloon jääneet kukkivat pensaat, joiden nimiä en nyt muista tähän hätään, sekä pieni japaninvaahtera sekä ruukussa olevat kesäkukat - ja ne kivet.  "Ans kattoo ny miten ämmän käy" periaatteella istutin tänä kesänä kokeeksi verikurjenpolvea valtaamaan tilaa edes osalta rikkaruoja. 

Tykkään kesästä, mutta tänä kesänä olen huomannut vanhenevan ihoni reagoivat herkästi aurinkoon. Liihotanko ensimmäistä kesää kokonaan pitkissä hihoissa ja lahkeissa, jää nähtäväksi. Kaunis nähtävyys on pihan kirsikkapuu kukkiessaan.