Se on kesä ny

 ... muuta ei voi todeta, kun lämpötila nousee ennusteiden mukaan jo 25 asteeseen celsiusta. Eilen oli jo maistiaisia todella kuumasta päivästä. Yritin tehdä kotipihalla vähän pihahommia puolen päivänä aikaan, eli siistiä ruokotonta kivetystä ja hiki valui tunnin touhuttuani silmiin niin kirvelevänä, että pakko oli hommaa siirtää illaksi. Valmista tuli kuitenkin sen verran, kuin olin suunnitellutkin. 

Vanha ryteikkö on perintöä pihan ja talon alkuperäisiltä omistajilta, ja jota on vuosien varrella yritetty muuttaa kivikkokasvipaikaksi ja välillä kukkapenkiksi, mutta molempia huonolla tuloksella. Rikkaruohot tuossa kasvaa parhaiten ja etanat viihtyvät ja muut öttiäiset syö kasvit. Lisäksi aurinko paahtaa parhaimmillaan kaiken karrelle. Miksi siihen on kiviä kuopattu aikanaan, on jäänyt mysteeriksi, mutta ehkä siinä on ollut iso kuoppa ja vesielementti, kuten suihkulähde?

Nyt tuota "murheen kryyniä" valtaa rikkaruohojen ja nokkosten lisäksi vanha ryömivä mänty ja viime vuonna kokeeksi istutetut ja talven jälkeen eloon jääneet kukkivat pensaat, joiden nimiä en nyt muista tähän hätään, sekä pieni japaninvaahtera sekä ruukussa olevat kesäkukat - ja ne kivet.  "Ans kattoo ny miten ämmän käy" periaatteella istutin tänä kesänä kokeeksi verikurjenpolvea valtaamaan tilaa edes osalta rikkaruoja. 

Tykkään kesästä, mutta tänä kesänä olen huomannut vanhenevan ihoni reagoivat herkästi aurinkoon. Liihotanko ensimmäistä kesää kokonaan pitkissä hihoissa ja lahkeissa, jää nähtäväksi. Kaunis nähtävyys on pihan kirsikkapuu kukkiessaan.