Tänään mökillä on sadellut hitaita pieniä sateita. Pihalle jääneeseen ämpärin pohjalle on kertynyt tähän mennessä tuskin litraakaan vettä kukkien kastelua varten. Luonto kaipaisi kunnon sateita, mutta ehkä niitä ei ole tulossa tänäänkään. Kauempana mantereen puolella on ukkonen jyrissyt, salamoita ei ole näkynyt. Ihme, jos näiden helteiden jälkeen ei ukkonen tulisi tännekin.
Sitten: kävin uimassa ja silloin ensimmäinen kova jyrinä kantautui korviini. Pikapikaa nousin vedestä ja tulin mökin sisälle turvaan. Lapsuuden kovat ukonilmat ja tietty pelko ja kunnioitus niitä kohtaan ovat iskostuneet syvälle alitajuntaan. Muistan, miten istuimme mummon kanssa saunassa pahimpien salamointien aikaan, tuvassa ei tuntunut turvalliselta. Ja miten tuohon aikaa sähkölaitteet eli telkkari ja radio otettiin pois seinästä ja kuinka salama löi vanhoista pistokkeista joskus sisälle asti, joten sähkötön sauna oli turvallinen paikka oleskella. Jos väsytti, lauteille tai pukuhuoneen puolelle pystyi kellahtamaan lepäämään. Jos oli viileää, sytytettiin pieni tuli kiukaan alle. Eväätkin meillä oli joskus mukana, mummolle kahvia termarissa ja voileivät, minulle maitoa tai mehua pullossa. Mummo vanhan kansan tapaan ilmeisesti osasi varautua myös tämän varalle.
Itse en ukkoseen varaudu nykyään mitenkään. Keittelen kahvit ja kuuntelen radiota ihan rauhassa. Toki ukkosta säpsähtelen, mutta luotan nykyteknologiaan - kunnes jotain tapahtuu. Mökillä on kaasuhella, kynttilöitä, taskulamppuja ja vanha patteriradio jos sähköt menee pois yllättäen joksikin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti